Risaprinsessasta päivän kuningatar

Morsian ja hääassistentti-ystävä Annika olivat matkanneet Oulun kaupunkiin ostelemaan vihkipukua ja löytyihän se.

Muuten hyvä, mutta helmasta puuttui palanen. Ompelija oli tarvinnut palasta johonkin toiseen projektiinsa ja siksi mekko oli vähän risanen.

Morsiuspukuliikkeen myyjä oli hahmotellut morsiamelle ja hääjärjestelijä-ystävälleen mukaan mallin, joka hänen mielestään on mekosta mahdollista korjata. ”Tämä malli onnistuu tästä risasta mekosta, mikäli ompelija ei ole henkilö, joka on joskus vuonna Paavo onnistunut ompelemaan jotkut verhot”. 

No ei ole, mutta kyllä tässä mekossa haastetta riittää ammattilaisellekin.

Mistä aloitetaan?

Mitä häiden assistentti on mieltä?

Mikä on mahdollista, kun pitsiä on rajallisesti?

Aluspukuun käytettyä satiinia on hyvin  saatavilla kangaskaupoissa, mutta puvun pitsiä ei niin vain löydykään.No, tuo reikä puvun helmassa on siis ongelma.

Nyt siis kyse ei ollut mistä tahansa pitsistä, vaan ihanasta, käsin virkatun näköisestä pitsistä.

Mitä morsian haluaa?

Morsian haluaa pitsistä yläosan ja lyhentää mekon mallipiirroksen mukaan.

Toiveena oli sellainen fiftarityyliä myötäilevä mekko.

Pitsin leikkaaminen olikin sitten millintarkkaa työtä, jotta kaikki uudet kappaleet saatiin leikattua ilman liitossaumoja. Toiveina oli, että nyörityksen tilalle laitettaisiin vetoketju, ehkä napitus koristeeksi, vyö olisi hyvä säilyttää korostamaan vyötäröä, tyllihelma alle…. punaiset kengät, toiset glitterilenkkarit illaksi, mekko jokapäiväiseen käyttööö. 

Ja vielä yksi toive eli ei liikaa mitään!!

Sanontahan kuulukin, että

”hyvä design tarkoittaa tarpeettomien detaljien poistamista”. 

Eipä siinä muuta kuin purkuhommiin.

Mekko ei istunut kovin hyvin takakappaleen osalta, joten päätin morsiamelle kertomatta kylläkin purkaa kaikki, jotta ompeleminen tuottaisi mahdollisimman siistin ja kauniin lopputuloksen.

Ompelutöitä kun ei voi tehdä pienistä kulmista ja aukoista ja siksi joudutaan purkamaan enemmän kuin oli sovittukaan.

• Nyörityksestä luovuttiin,
• silmut siksi takaa pois,
• vyökoriste pois,
• vuori pois,
• toppaukset pois,
• tyllihelma irti,
• pitsit päällihelman reunasta irti…
• jääkö tähän enää mitään jäljelle?
• Etukappale sentään jäi alkuperäiseen kaavamuotoon,
• mutta toisen sovituksen jälkeen sekin purettiin, leikattiin ja sovitettiin sopivaksi.

Hame mitattiin ja leikattiin rikkinäistä kohtaa mukaellen haluttuun pituuteen. Onneksi reiän kohdalla pituus riittää juuri polven yläpuolelle!!

Vuorityllistä leikattiin suikaleita ommeltavaksi vuorin reunaan haarukkataitoksia hyväksi käyttäen, jolloin laskoksista saatiin tasainen kehys helmaan.

Näkyy kivasti helman alta ja pehmentää helman tarkkaa rajaa. Ohjeen haarukkataitteluun löydät esimerksi Youtubesta, täältä.

Kolmas sovitus

Pelkkään pitsiin varatusta yläosasta luovuttiin, näkyi liikaa läpi ja päätettiin tehdäkin koko mekosta läpinäkymätön.

Pitsit helmaan, piilovetoketju taakse,vyö paikalleen ja sitten prässiin.

Hääpäivä ei sinänsä paina päälle, josta syystä päätettiin vielä järjestää puvun ”pukemisharjoitus”, jotta kiireinen hääpäivän aamu ei muodostu kaaokseksi.

Eikä sitä tyttöjen kesken ole koskaan liikoja hetkiä saada vielä kerran irrotella ja leikkiä prinsessaleikkejä mukavalla porukalla.

Hääjärjestelijä Annika oli laatinut  kaasoille ohjeen, miten pukeminen onnistuu jouhevasti. Meikki ja kampaus ovat sitten ihan privat-tapahtuma.

Morsian toivoi harteilleen viskoosivillasta ommeltua viittaa lämmittämään hääiltana, kun helteetkin jo väistyivät pilvien taakse.

Viitta on erityisen helppo, vain yksi kaava, jonka senkin morsian toi tullessaan.

Ennen vihkimistä kuitenkin vielä yksi asia, laukku !!

Kun kaikki touhut ovat onnellisesti ohi voin kertoa, että keksittiin hääjärjestelijä Annikan kanssa diili morsiamen toivomaan laukkuun liittyen.

Minä ompelen ja Annika pakkaa ja luovuttaa laukun morsiamelle sopivassa hetkessä.

Koska laukkuun varattu pitsi käytettiin millintarkasti mekkoon, päätin tehdä laukun villakangasviitan loppukankaasta ja käyttää siihen mekon purkamisesta jääneitä osia.

Sanka ommeltiin mekon takaristikon nauhasta.

Laukku ei olisi riittävän ikimuistoinen jos olisimme ommelleet sen vain laukuksi, josta syystä tulostimme kankaalle morsiusparista otetun kuvan, mikä tekee siitä entistä hauskemman.

Näin se voi toimia häiden jälkeen vaikka rakkaiden häämuistojen koontipaikkana.

Helppo ottaa esille, kun haluaa muistella tärkeää päivää vielä myöhemmin.

"Jonakin päivänä me koukistumme toistemme ympärille ja  napsahdamme lukkoon, emmekä irtoa enää."  

 Onnea Hääparille!!

Lue lisää ompelimon arjesta: